Torstaina pyöräilykilometrien keräily jatkui. Tällä kertaa tukikohtana oli Tusku Mikkelissä, josta kuutiot otti suunnan itään, tarkemmin sanottuna Neitvuorelle Anttolaan. Alun perin idea kyseisestä harjoituksesta tuli Heidiltä, mutta asiaa ehdottaessaan hänellä ei ollut tietoa reitin pituudesta. Ja jos rehellisiä ollaan, niin kelirikon pehmentämillä hiekkateillä Heidi ehti jo muutamaan kertaan kirota koko harjoituksen.
Kokonaisuudessaan harjoitus oli kuitenkin ihan onnistunut. Menomatka (36 km) sujui mukavasti, kun suurin osa reitistä oli kovaa asfalttipintaa. Perillä Neitvuorella pyörät jätettiin hieman turhan kauaksi kohteesta, joten patikoiden matkaa kertyi 5 km. Perillä Neitvuorella maisemat olivat upeat ja auringonpaisteessa mukavassa +10 asteen kelissä oli mukava pitää pieni evästauko.
Paluumatka oli jo hieman tuskaisempi ainakin Heidin mielestä. Pyörille suunnistaessa saimme kyllä hyvää multisportharjoitusta poikkeamalla luontopolulta maastoon, jossa eteen tuli mm. joen ylitys. Tähän aikaan vuodesta ei tehnyt mieli kastella kenkiä ja jalkoja joessa, joten ylitys hoidettiin kaatuneita puita apuna käyttäen. Kisatilanteessa olisi varmaankin päädytty joen yli hyppäämiseen sillä riskillä, että hyppy jäisi lyhyeksi..
Kuutioiden liikuttaminen takaisin Mikkeliin oli tosiaan menomatkaa nihkeämpää väsymyksen ja osin erittäin huonon alustan takia. Siitä kuitenkin selvittiin ja yhteensä noin 74 ajokilometrin jälkeen kuutiot olivat taas takaisin tukikohdassaan. Kuljettajat olivat vielä kohtuuhyvissä voimissa, joskin yltä päältä kurassa ja takamus hellänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti