Team Cubos: Endurance Quest 2014

Tiimi on ottanut nopeaan tahtiin uusia haasteita seikkailu-urheilun saralla ja niinpä melkein vuorokauden mittaiseen kisaan tuli lähdettyä melko vähäisellä kisakokemuksella (Heidin 3. kisa ja Juhon 4. kisa). Kisapäivän aamuna pe 25.7. auto starttasi kohti kisakeskusta noin kello 10 maissa. Kisakeskukseen saavuimme puoli kolmen pintaan pidettyämme ensin lounastauon läheisellä ABC:llä. Ilmoittautuminen kisaan alkoi klo 15, joten hetken aikaa ehdimme purkaa tavaroita autosta ennen numeroliivien ja -kylttien saamista sekä joukkueiden valokuvausta. Sitten olikin ihan hyvin aikaa kisahermoiluille ja kamojen kuntoon laittamiselle. Välissä tosin kävimme kokeilemassa meille ennestään tuntematonta jumarointia eli köyden varassa ylös kiipeämistä, jota oli kuulemma luvassa itse kisassa. Kamojen pakkaamisen osalta koimme jonkin sortin epäoikeudenmukaisuutta sen perusteella, ettemme omistaneet omia melontaliivejä tai meloja. Järjestäjä nimittäin kuskasi kyseiset varusteet melonnan lähtöpaikalle ja samalla melontaliiveissä kiinni olevat juomapullot/-säkit ja energiat. Ja näytti kajakkiin kiinnitettävät liputkin kulkeutuvan melonnan lähtöpaikalle, kun osa joukkueista teippasi ne melaan kiinni. Itsehän jouduimme kantamaan niin lipun kuin kaikki juomat ja energiatkin itse melonnan lähtöpaikalle. Tämä hieman ärsytti, mutta emme antaneet sen pilata tunnelmaa.

Virallinen tiimikuva. © Johanna Olli/Antti Nousiainen

Juho harjoittelemassa jumarointia.

Löydätkö tiimin luistimet?

Reittisuunnittelu alkoi klo 17, jolloin järjestäjä jakoi mukavan määrän sekä A3- että A4-kokoisia karttoja ja 19-sivuisen reittikirjan englannin kielellä. Reittikirjaa tavatessa meni muutama tovi, minkä jälkeen alkoi reitin suunnittelu. Juho oli päävastuussa reitin suunnittelusta, joskin joitakin reitinvalintoja toki pohdittiin yhdessä. Heidi kuitenkin keskittyi enemmänkin reittikirjan lukemiseen. Pieni masennus Heidille iskikin heti reittikirjan luettua, kun sekä kisan ensimmäisellä että viimeisellä osuudella joukkueiden jäsenten piti/kannatti hajaantua. Itsenäinen suunnistus ei oikein ollut Heidin mieleen, ja se lisäsikin kisajännitystä edelleen. Onneksi reittisuunnittelu ja karttojen muovittaminen pitivät meidät kiireisinä lähes kisan lähtölaukaukseen asti, joten hermoiluun ei jäänyt niin paljon aikaa. Meinasi jopa tulla kiire karttojen muovittamisen ja viimeisten tavaroiden pakkaamisen kanssa.

Juho noutamassa gps-laitetta. © Harri Hytönen

Pyörät ja varusteet valmiina
lähtöalueella. © Sara Sainio

Itse kisa käynnistyi klo 19 prologilla, joka oli juosten kuljettava suunnistustehtävä, jonka kartat saatiin vasta lähdössä. Tehtävässä piti hakea 19 rastia vapaavalintaisessa järjestyksessä siten, että joukkueen jäsenet saivat hajaantua. Meille annettiin kaksi karttaa, joista toinen oli ns. normaali kartta ja sisälsi kaikki rastit. Toinen kartta oli peilikuva, johon ei ollut merkitty rasteja valmiiksi. Ensimmäinen tehtävä olikin kopioida rastiympyrät peilikuvakarttaan ja samalla sopia rastien hausta. Juho oli aavistanut, että tämänkaltainen prologitehtävä voisi olla tällainen ja kopioinut rastimääritteet itselleen joukkuepuhuttelun aikana. Heidille jäi reittikirja alkuperäisine rastimääritteineen. Suunnistaja&anti-suunnistaja -joukkueessamme oli aika selvää, että Juho ottaa itselleen peilikuvakartan ja hakee kaikki pisimmät sekä vaikeimmat rastit. Heidi ottaa sitten loput. Meidän tapauksessa tämä oli toimiva ratkaisu. Juholla oli sen verran enemmän rasteja haettavanaan, että Heidi ehti hyvin hakea omansa pienistä haparoinneista huolimattakin. Prologi meni osaltamme erittäin hyvin, itse asiassa yli odotusten. Tulimme vaihtoon sekasarjan 2. sijalla ja kaikki kilpajoukkueet huomioiden 4. sijalla. Taakse jäi siis valtaosa mies- ja sekajoukkueista sekä kaikki naisjoukkueet. Tässä vaiheessa Ylen kameratkin kuvasivat meitä, joten tiedä vaikka pääsimme televisioon. ;)

The race is on! © Sara Sainio

Rastien kopiointi ja jako.
© Johanna Olli/Antti Nousiainen

Peilikuvakartta Juholle. Jes! © Harri Hytönen

Prologin jälkeen hypättiin pyörien selkään ja alkoi ensimmäinen noin 10 kilometrin pyöräilyosuus. Olimme valinneet melko suorat reitinvalinnat pitkien tiekiertojen sijaan, mikä tarkoitti sitä, että välillä sai jumpata pyörän kanssa melko tiheässäkin metsässä. Jälkeenpäin gps-datasta analysoiden valintamme osoittautui kuitenkin hieman nopeammaksi kuin pitkät tiekierrot, jotka useimmat kärkijoukkueista valitsivat. Pyöräilyosuus päättyi melontapaikalle, jossa ensin oli haettava yksi rasti läheiseltä saarelta (tässä vaiheessa viimeistään kastui) ennen kuin pääsi kantamaan kajakkia rantaan. Sitten alkoikin sen piiiiiiiitkä melonta, joka onneksi oli pilkottu muutamaan osaan. Ensimmäinen osuus oli mukava lämmittelysiivu, 10 km. Lähdimme matkaan meille sopivalla tahdilla ja yllätykseksemme yksikään joukkue ei tullut ohi, vaikka välineet olivat lähes kaikilla muilla joukkueilla astetta paremmat (omat kevyet kuppimelat järjestäjien tarjoamien muovimelojen sijaan). Mutta se niistä välineistä.. Sää oli helteinen ja tyyni. Mikäs sen mukavampi sää meloa merellä. :)

TA1, small island. © Johanna Olli/Antti Nousiainen

Suuntana CP3. © Harri Hytönen

Ensimmäinen melontaosuus päättyi Bjursin ulkoilualueen hiekkarannalle, josta alkoi coastaeering-osuus. Sitä ennen oli täytettävä uimapatjat ja samalla tankattava energiaa. Tähän asti olimme olleet sekasarjajoukkue Oxalistakin edellä, mutta heidän lähtiessä coastaeeringiin ilman patjoja, pääsivät he matkaan meitä ennen. Alun pientä suunnistusvirheitä lukuun ottamatta coastaeering sujui meiltä hyvin. Hämärtyvässä illassa kompassi oli välttämättömyys. Oli itse asiassa ihan hauskaakin edetä saarelta toiselle välillä juosten ja välillä uimapatjaillen. Tosin liukkaat rantakalliot ja leväisät rannat hieman laskivat nautintoa. Vähitellen hiipivä pimeys teki osuudesta loppua kohden hieman haastavan, koska kunnollisia lamppuja emme vielä siinä vaiheessa olleet ottaneet käyttöön. Coastaeeringin jälkeen oli vielä suunnistusosuus, jossa tarvittiinkin kunnon otsalamput yön ollessa tässä vaiheessa (noin klo 00.30) pimeimmillään. Juho suunnisti mallikkaasti ja Heidi roikkui perässä. Pientä hapuilua rastien löytämisessä tosin oli, koska järjestäjät olivat merkinneet rastit karttaan vähän sinne päin eikä rasteilla ollut heijastimia. ;) Yhtä jyrkännerastia etsimme yhdessä Oxaliksen kanssa noin 10 min, sillä rastilippu ei sijainnut edes rastiympyrässä. Noh, kaikille sama mutta sattuman merkitys kasvaa ohi suunnistustaidon. Suurimman osan osuudesta suunnistimme yksin nähden kuitenkin muutamia miesjoukkueita. Vaihtopaikalla leimasimme heti Oxaliksen jälkeen, joten tässä vaiheessa kilpailimme vielä tiukasti sekasarjan 3. sijasta.

Tiimi saapunut juuri TA2:lle. © Johanna Olli/Antti Nousiainen

TA2, sandy cove. Taustalla miesten kärki.
© Lilli Rantahakala

CP8 hämärtyvässä illassa. © Johanna Olli/Antti Nousiainen

Avanti Adventuren tyylinäyte
coasteeringista. © Poppis Suomela

Vaihtoleimaus TA4:lla. © Poppis Suomela

Yhtäaikaisen tankkauksen ja uimapatjojen tyhjentämisen jälkeen oli taas aika ottaa menopeliksi kajakki. Siitä alkoi pitkä ja puuduttava melontaosuus, jolla matkaa oli noin 20 km. Etenimme tuon matkan pääasiassa kaksistaan, koska Oxalis lähti vaihtopaikalta meitä ennen ja joukkue meloi kovempaa. Miesten kärkijoukkueet ehtivät meloa jo meitä vastaan heti TA4:lta lähdettyämme. Menoamme siivitti mp3-soittimeen tallennettu soittolista ja toki hienot saaristomaisemat aamuyön valossa. Matka tuntui todella pitkältä, mutta sitkeästi sen taitoimme ilman pysähtymisiä. Juomisen ja energian tankkauksen yritimme hoitaa melonnan lomassa mahdollisimman nopeasti.

Upeaa saaristomaisemaa peilityynellä merellä. © EQ2014

Lopulta kisan pisin melontaosuus oli takana ja saavuimme ulkosaariston saarelle nimeltä Ändhölm. Siellä oli luvassa lyhyt parin kilometrin suunnistus, jonka aikana saimme ihailla nousevaa punaista aurinkoa. Rantautuminen TA5:lle oli todella haastava liukkaan ja jyrkän kallion vuoksi. Vältyimme kuitenkin vahingoilta. Rastimies tarjosi meille mukilliset mehua. Täydellinen vastaanotto! Suunnistus sujui virheittä ja oli nopeasti suoritettu. Tämän jälkeen oli vuorossa lyhyt melontaosuus ennen seuraava coastaeeringia. TA7:lle, osuuden vaihtoon, saavuimme samaan aikaan, kun miesten kärki teki sieltä lähtöään. Ylekin oli vielä paikalla tässä vaiheessa. Ulkosaaristossa suoritettu coasteering oli maisemien osalta mielettömän upea, joskin vesileikit sinilevän valtaamassa meressä alkoivat tuntua hieman nihkeiltä. Patjatkin alkoi vuotamaan osuuden aikana mutta niiden kanssa selvittiin lopulta hyvin. Onneksi niin vesi kuin ilmakin oli lämmin! Fiilistä nosti sekin, että kaikki naisjoukkueet olivat vielä takanamme eikä edessämmekään ollut kuin 8 joukkuetta kaikista 22:sta kisaan lähteneestä.

Toisella coastaeering-osuudella oli
tarjolla pitkiä uintiosuuksia. © Poppis Suomela

TA7 ulkosaariston kauniilla
luonnonsuojelualueella. © Poppis Suomela

Seuraavaksi alkoi viimeinen melontapätkä, mukavat 13 km. Alussa pystyimme hyödyntämään miesten sarjassa kilpailevan multisport.fi-joukkueen selkää. Yllätykseksemme joukkue ei karannut meiltä melomalla lainkaan. Myöhemmin reitin varrelle osui Strömsö, joka täytyi kiertää tai ylittää. Me kiersimme saaren kiltisti, mutta gps:n mukaan osa joukkueista kantoi kajakin saaren yli, mikä taisi osoittautua nopeammaksi vaihtoehdoksi. Muun muassa multisport.fi valitsi ylityksen. Me emme valitettavasti olleet edes tajunneet tuota kantamisvaihtoehtoa kyseisessä paikassa. Sen sijaan vedimme kajakkia sitten toisaalla, eräässä hyvin rehevöittyneessä kaislikossa, jonka huonokulkuisuutta ei voinut kartasta päätellä. Tässä kohtaa melonta erään pienen saaren ympäri olisi ollut selvästi nopeampi vaihtoehto. Pelkäsimme hieman, että kaksi naisjoukkuetta saavuttavat meitä pienen reitinvalintavirheemme vuoksi. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan saimme kasvatettua eroa suuremmaksi loppumelonnan aikana.

Kierto rastisaaren vasemmalta puolen olisi kannattanut.
Rehevöityneen salmen läpi puskiessamme aikaa meni 8min 100m matkalla.

Saapuminen melonnan päätepisteeseen oli kovasti odotettu hetki, joka osaltamme koitti klo 09.20. Suoritettuamme prologin virheittä, emme joutuneet kärsimään yhtään sakkominuuttia kyseisessä paikassa. Pääsimme siis suoraan keräämään tavaramme kajakista ja täyttämään juomavarastot. Nopean vaihdon jälkeen olikin sitten aika hypätä vaihteeksi pyörien selkään. Ajoimme ensimmäisen pyöräilyosuuden virheittä kohtuullista vauhtia kisan kokonaiskesto huomioiden. Välillä oli asvalttia, soraa, metsäautotietä, polkua, upottavaa hiekkaa ja heinikkoa. Erittäin pehmeät juuri hiekoitetut hiekkatiet tuntuivat äärimmäisen raskailta, kun pyörä sananmukaisesti kynti uraa tiehen. Kisan kovin naispari ei tullut missään vaiheessa ohi, vaikka siitä pientä huolta kannoimmekin. Pyöräily päättyi järkyttävään mäkirastiin, jonka huipulle pyörät oli raahattava metsää pitkin. Jumppaaminen pyörien kanssa kalliojyrkänteitä ylös nosti niin lämpöä kuin tunteitakin. Pekonin tuoksu johdatteli meidät rastille.

Sitten alkoikin taas hieman pidempi suunnistusosuus, joka sujui meiltä sujuvasti, mutta verkkaiseen tahtiin. Heidin vaatimuksesta lähes koko osuus käveltiin voimien säästämiseksi ja vatsan rauhoittamiseksi. Yli puoli vuorokautta kestänyt karkin, rusinoiden, geelien ja energiapatukoiden nauttiminen oli saanut aikaan ärtyneen vatsan. Päätimme uida erään lammen yli säästääksemme matkaa. Tämä osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi. Myös moni muu joukkue oli päättänyt uida samassa kohdassa. Suunnistusosuuden ehdoton kokokohta oli quest eli yllätystehtävä, joka tässä tapauksessa tarkoitti vaijeriliukua suon yli. Todella hauska ja mahtava kokemus!

Seuraavaksi noustiin taas pyörien selkään ja haettiin muutama rasti ennen ei-niin-mieluista quest:ia eli pyörän kanssa uintia Finnfoam-eristelevyä apuna käyttäen. Matka vastarannalle tuntui loputtoman pitkälti vielä kun matkantekoa haittasi pieni sivutuuli, joka jatkuvasti vänkäsi Finnfoamia väärään suuntaan. Matka taittui kuitenkin samaa vauhtia miesten sarjassa kilpailleen sekajoukkue multisport.fi:n kanssa. Finnfoam-uinnin jälkeen otimme hiukan hitaan ja raskaan valinnan seuraavalle rastille. Tätä reitinvalintavirhettä harmittelimme jälkeenpäin. Lyhyen rastivälin jälkeen saavuimme kisan viimeiseen quest:iin, joka oli köysitehtävä sisältäen ensin jumaroinnin kalliota pitkin ylös ja sen jälkeen laskeutumisen samalta kalliolta alas. Köysitehtävässä joukkeiden jäsenten väliin laitettiin slingi varmistamistarkoituksessa. Tämä tarkotti sitä, että molempien täytyi edetä samaa tahtia niin ylös kuin alaskin. Quest oli varsin mukava, mutta voimat alkoivat jo tuossa vaiheessa kisaa olla vähissä. Niinpä jumarointiin meni aika paljon aikaa, varsinkin loppumetreille, jotka tultiin osittain kalliota vasten nousten. Näin ollen köysi kiristyi kalliota vasten eikä nousukahvan nostaminen ollut enää kovinkaan helppoa. Yhteistyöllä pääsimme molemmat ylös vaativimmankin osuuden. Laskeutuminen sujui selvästi nopeammin ja helpommin, vaikka Heidi oli siinäkin ensikertalainen. Juurikaan nopeammin alas ei voinut enää tulla köyden kuumenemisen vuoksi. Hanskat olivat ehdottomat tällä questille. Edulliset nitriilipinnoitetut työkäsineet toimivat täydellisesti köysitehtävissä.

Miesten voittajajoukkueen, Telemark Team Ørnin,
esimerkki Finnfoam-uinnista pyörien kanssa.
© Johanna Olli/Antti Nousiainen

Köysitehtävien jälkeen suunnattiin pyörillä kohti kilpailukeskusta hakien muutama rasti matkan varrelta. Juho lupaili matkan olevan lyhyt, mutta Heidistä se tuntui loputtoman pitkälti. Noh, oli sitä matkaa vielä 12km. Vihdoin ja viimeinen saavuimme kuitenkin kilpailukeskukseen, josta lähdettiin kisan viimeiselle osuudelle eli rullaluistelu-juoksu-yhdistelmälle. Kyseisellä osuudella oli noin 5 km:n pituinen lenkki, jota toinen joukkueen jäsen lähti kiertämään luistimilla toiseen suuntaan ja toinen jalkaisin vastakkaiseen suuntaan. Kun joukkueen jäsenet kohtasivat, täytyi rooleja vaihtaa niin, että toinen jatkoi matkaa luistimilla ja toinen jalan. Meillä taktiikka oli se, että Juho lähti ensin luistelemaan ja Heidi juoksemaan samalla kantaen omia luistimiaan, koska osuuden pakollisina varusteina oli kaksi paria luistimia. Kenkien määrää ei oltu säädetty, joten lähdimme yksien kenkien taktiikalla. Niinpä Heidi yritti edetä Juhon kengillä juoksua hämärästi muistuttavaan tyyliin tavoitteena ehtiä vähintään siihen kohtaan lenkkiä, jossa hiekkatie muuttuu asfaltiksi. Reippaan vauhdin turvin Heidi ehti pidemmällekin ja niinpä roolien vaihto tapahtui rastilla a), joka molempien piti leimata. Sen jälkeen Heidi laittoi luistimet jalkaan ja Juho juoksi loppumatkan. Vaihtoalueelle Juho saapui vain noin minuutin ennen Heidiä. Heidin tsemppaus luisteluosuudella oli huikeaa. Vielä ennen tälle osuudelle lähtiessämme kisan kovin naisjoukkue oli meidän takanamme vain 4min erolla. Tiedostimme tämän ja lisäsimme vauhtia niin juoksu- kuin rullaluisteluosuudellekin. Heidin saapuessa vaihtopaikalle pystyimme jo tuulettamaan, kun tiesimme pääsevämme maaliin piakkoin. Urheilukentällä tehtävänä oli ylittää kaksi jalkapallomaalia ja leimata yksi rasti pylvään päähän sijoitetulla leimasimella. Maaliin saavuimme juosten kellon näyttäessä 16.42. Aikaa kisasuoritukseen kului siis 21h42min. Sillä irtosi sekasarjan 4. sija kovan kärkikolmikon takana. Lopulta voittomarginaalimme kisan parhaaseen naisjoukkueeseen oli 10min. Saimme siis eroa kasvatettua viimeiselle osuudella. ;)

Kisa oli erittäin hyvin järjestetty ja rata oli todella monipuolinen. Tiimille jäi ensimmäisestä pitkästä kisasta hyvät fiilikset. Jaksaminen oli hyvää läpi kisan ja yhteistyö toimi loppuun saakka - oikeastaan jopa paremminkin kuin koskaan aikaisemmin. Melontaosuuksilla olimme hyviä, vaikka annoimmekin kalustossa tasoitusta. Suunnistus sujui ilman suuria virheitä, millä pystyttiin kompensoimaan vauhtia kärkijoukkueisiin nähden. Äärimmäisen lämmin sää tuntui kropassa mutta ei hyydyttänyt menoa missään vaiheessa. Loppua kohden pystyimme lisäämään vielä vauhtia ja pitämään selvän eron kisan kovimpaan naisjoukkeeseen. Gps-seurannan, kuvagallerian, tulokset ja paljon muuta löydät kisasivuilta. Heikkoja ja väsyneitä hetkiä tulee väistämättä näin pitkissä kisoissa mutta olennaista on päästä niistä yli menettämättä uskoa omaan tekemiseen. Kenties jokainen kisaan osallistunut saattoi todeta mielessään, että ei enää ikinä osallistu tällaiseen kisaan toistamiseen. Näin jälkeenpäin kisan tarjoamia elämyksiä, onnistumisen riemua sekä vaikeitakin hetkiä on äärimmäisen hienoa fiilistellä ja todeta, että omien rajojen etsiminen koukuttaa. Jatkoa vuorokauden kisoille nähtäneen ensi kesänä, mikäli sellaisia järjestetään. Niiden järjestäminen kun on äärimmäisen vaativaa ja aikaa vievää puuhaa. Sitä ennen kisakalenterissamme on kuitenkin lyhyempiä multisportkisoja, joista seuraava käydään jo reilun viikon kuluttua.

Team Cubos

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Endurance Quest 2014 - kisaraportti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti